Skrolli-lavan puhujaesittelyssä Art of Coding -panelistit Heikki Jungman ja Satu Haapakoski

Lauantaina 3.8. kello 17 alkaen Assembly Summer 2019 -tapahtuman Skrolli-lavalle nousee paneelikeskustelu Art of Coding: Demoscene Unescon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi.

Panelisteina Satu ”Myy” Haapakoski ja Heikki Jungman. Kolmantena panelistina on Jukka O. Kauppinen, jonka esittelyn löydät täältä.

Heikki ja Satu lupautuivat kirjaamaan Skrollin ystäväkirjaan seuraavasti:


Demoscene on taidetta mutta onko se myös kulttuuria? Sitä kysytään EFGAMP-organisaation aloittamassa Art of Coding -kampanjassa, jossa demoscene pyritään nostamaan UNESCOn aineettoman kulttuuriperimän joukkoon. Useamman vuoden mittaisessa projektissa demoscene-kulttuuri pyritään nostamaan ensin suomalaisen ja muiden eurooppalaisten demoscene-aktiivimaiden aineettoman kulttuuriperinnön listalle, jonka jälkeen demosceneä voidaan hakea monikansallisena yhteishakemuksena maailmanlaajuiselle UNESCOn listalle. Art of Coding -kampanja onkin ensimmäinen kerta, kun Suomen ja Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon tarjotaan pelkästään digitaalisesta aineistosta koostuvaa taiteen ja kulttuurin muotoa.

Skrollin paneelikeskustelussa avataan demoscene-yhteisölähtöisesti Art of Codingin tarkoitusta ja ylipäätään sitä, millaista kulttuuria demoscene ylipäätään on. Vai onko ollenkaan. Mitä hyötyä tai haittaa hakemuksesta on ja millä tavoin projektiin voi osallistua? Toivomme paikalle paljon demoscenen edustajia ottamaan kantaa ja kenties osallistumaan, edes moraalisella tuella. Suomen hakemusta edistää Suomen Pelimuseo. Puhujista Heikki Jungman on Suomen pelimuseolta. Jukka O. Kauppinen on toimittaja, Suomen Pelimuseon perustajajäsen sekä Byterapers-demoryhmän perustaja. Museoammattilainen Satu ”Myy” Haapakoski on ollut mukana demoscenessä 15 vuotta ja on myös Assemblyn Scene Loungen tuottaja.

”Demoscene/demoskene-kulttuuri on digitaalista kulttuuria ja luomista parhaimmillaan. Se on harrastajien ja aktiivien omista lähtökohdista syntynyttä tekemistä ja luovuutta, joka elää ja muuttuu ajan mittaan. Suomessa 1980-luvun puolivälin jälkeen syntynyt demoscene on ollut tärkeä osa digitaalisen kulttuurin kehittymistä, sekä tekniseltä että ihmismäiseltä kantilta katsottuna. Tietokoneilla on luotu täysin uudenlaisia taideteoksia ja -muotoja, joita tekijät itse eivät alkujaan edes nähneet taiteena. Vaikka bitit, tavut, nollat ja ykköset ovat aineettomia, niin ne voivat luoda televisioiden ja näyttöjen ruuduille hyvinkin näkyviä ja viehättäviä esityksiä.”

Lisätietoja: https://skrolli.fi/2019/05/demoscenen-digitaide-unescon-aineettoman-kulttuuriperinnon-luetteloon/

Uusi kommentti