Assyjen demokompo – kaksi päivää myöhemmin (Assembly Summer 2018)

7.8.2018

Joskus puoli kolmen maissa yöllä, kun demokompon jälkeen palasin katsomosta Skrollin ständille, päätin etten äänestä. En kokenut pystyväni valitsemaan suosikkia tällaisen tyckitingin jälkeen. Tämä oli heittämällä paras demokompo Assyilla sitten vuoden 2010, jolloin CNCD / Fairlightin Ceasefire ja ASD:n Happiness Is Around The Bend taistelivat ykkössijasta.

Teksti: Tapio Berschewsky
Valokuvat: Emmi Halmela, Otto Jahnukainen, Janne Maljanen / Assembly Organizing, Tapio Berschewsky

Tärisin vielä kotiin saavuttuani, kun parhaat osat viimeisestä neljästä demosta pyörivät yhä päässä. Ilman Late Night Snackin maadoittavaa vaikutusta en olisi varmaan saanut unta koko yönä – tai siis aamupäivänä.

Kahden päivän jälkeen oli aika toistaa demot uusiksi kotona iltaviihteenä. Hieman jo ikääntynyt Skylake-prossu ja yhä maailman parhaisiin lukeutuva näytönohjain GTX 1080 Ti riittivät näiden virheettömään toistoon. Mikäs sen parempaa: demothan tuntuvat aina paremmalta, kun ne toistaa reaaliaikaisena videoiden katsomisen sijasta.

Jos voisin äänestää nyt, tietäisin järjestyksen.

Seuraavat tunnelmat nojaavat muisteluihin Messuhallista sekä tuliteriin uusiin kokemuksiin kotisohvalta. Mennään siinä järjestyksessä, johon assykävijät nämä äänestivät.

CNCD / Fairlight: Number One / Another One

Lataa demo.

Fairlightin Smash ja CNCD:n Destop ovat niitä harvoja ihmisiä tässä maailmassa, jotka ovat pystyneet muuttamaan demoenginensä rahaksi tekemättä sillä pelejä. Myös Number One / Another Onessa käytetty Notch on kaupallinen engine, jota esimerkiksi sellaiset maailmantähdet kuin U2, Beyoncé, ja Coldplay ovat käyttäneet esityksiensä taustagrafiikoissa. Demon nimikin kertoo jo mitä mieltä sen tekijät ovat itsestään: taas tuli tehtyä ykkönen.

Number One / Another One olikin visuaalisesti järisyttävä. Jokaisesta osasta irtoaisi hyviä kehystettäviä printtejä tai graffiteja. Messuhallilla kuitenkin vielä suuremman vaikutuksen teki täydellisesti kuvan kanssa yhteen hakkaava ääniraita. Ensimmäisestä logosta alkanut psykedeelinen vaikerrus eteni rauhallisen biitin johdattelemana kohti noin puolivälissä alkavaa räppiä, joka viimeistään jyräsi hallissa yleisön lattiaan. Täydellisesti musan tahdissa tanssivista polygoniukoista koostuvat efektit silasivat tästä ikiklassikon.

Kotona kuva on pienempi mutta parempi. Messuhallissa konepaikkojen valot ja ne hallivalot joita ei voi sulkea haittasivat hieman projektorin kuvaa. Kun heijastuspinnalla näkyy kaiuttimen varjo, kontrasti ei voi olla kummoinen. Koska katsomisetäisyys on kotona niin pieni, kuva täytti näkökentästä saman verran kuin hallissa. Visuaalinen kokemus parantui entisestään. Toisaalta ilman hallissa jykevästi pauhannutta äänentoistoa ei Another One / Number One tuntunutkaan enää niin täyteläiseltä, eikä räpäytys mennyt yhtä syvälle hermoston ytimeen.

Kotikatselun jälkeen rankkaisin tämän kakkossijalle.

Andromeda Software Development: For Your Love

Lataa demo.

Andromeda Software Developmentin koodaaja Navis piti Assyilla esityksen uusista tekniikoistaan lauantaina iltapäivällä. For Your Love ei käytä valmista engineä, vaikka Navis kierrättääkin yleensä jonkin verran koodia demosta toiseen. Tyypillisesti ASDin teoksissa jokainen erillinen osa on koodattu erikseen. Lisätietoa pistepilviä ja raymarchausta käyttävästä enginestä löydät täältä: https://archive.assembly.org/2018/seminars/0-triangles-0-polys-15-years-too-late-by-navis-kostas-patardis

Itse demo alkaa siitä mihin kolmen vuoden takainen Assembly-voittaja ja ASD:n edellinen Assy-demo Monolith loppui: kahden ihmisen rakastavaan läheisyyteen. Siinä missä Another One / Number One oli suoraviivaista efektitykittelyä, For Your Lovessa teemaksi nousi rakastaminen palavan maailman keskellä. Demossa murskataan yksi kerrallaan komeita maisemia, mutta pari kävelee kaiken tuhon ympäröimänä kohti horisonttia, kunnes aivan viimeisessä kuvassa he pitävät ASD:n logoa ylhäällä himmenevää horisonttia vasten. Partikkeleina tuhoutuvista kaupunkinäkymistä tulee mieleen vahvasti jo mainittu Ceasefire.

For Your Love on paria kohtaa lukuun ottamatta värimaailmaltaan hyvin hienovarainen. Harmaan sävyt ja hailakkaat värit näyttelevät pääosaa melkein koko demossa. Se myös tarkoittaa sitä, että Messuhallissa kuva ei päässyt oikeuksiinsa, vaan räjäytti pankin vasta kotona. Tarjolla ei ole CNCD / Fairlightin demon kaltaista jatkuvaa tykittelyä, vaan hitaammin vauhtiaan kasvattava taideteos, jossa melkein kaikki on kohdallaan. Mutta vain melkein, koska on pakko myöntää, että se juokseva puhveli nyt vaan oli kömpelön näköinen. Toisin kuin Another One / Number Onessa, ääniraita ei myöskään menettänyt yhtä paljon kotiin siirtyessään.

Kotikatselun jälkeen tämä nousi omaksi ykköseksi, mutta vain karvan verran.

Orange: Dying Stars

Lataa demo.

Teininä ysärillä ei oikein mikään ollut kovempi nimi itselle kuin Orange. Jos ei lasketa muutamaa yhteistyönä syntynyttä teosta, kuten vuoden 2009 ikimuistoista Framerangeria, edellinen Orangen julkaisema demo on vuodelta 2000. Introstakin on aikaa jo 8 vuotta. Siksipä Assyjen torstaipäivän parhaita uutisia oli saada kuulla, että Orange julkaisee pitkän tauon jälkeen uuden demon lauantain kompossa.

Dying Stars tehtiin peleihin tarkoitetulla Unreal Engine 4:llä. Tästä syntyi myös pienoinen kohu kompon jälkeen, sillä sitä ei paljastettu ennen demoa näytetyissä tiedoissa, vaan alustaksi oli listattu ”Mad Skills”. Tarkkasilmäinen huomasikin, että demon lopussa kreditoitiin vain visuaalit ja audio – ei ohjelmointia. Itse en kiinnittänyt siihen huomiota ensimmäisellä katselukerralla.

Kompon viimeisenä teoksena esitetty Dying Stars oli kokoelma toisiinsa pääosin liittymättömiä, mutta kieltämättä törkeän kauniita osia. Siittiöiden ja munasolujen, dna-molekyylien, kallon, klovninaaman ja hermosolujen kaltaisia orgaanisia kuvia yhdisteltiin melkoisena sillisalaattina teknisempiin asioihin kuten audiokaapeleihin, muttereihin ja upean näköiseen 3,5 tuuman levykkeeseen. Vaikka rakennetta tai punaista lankaa ei varsinaisesti ollut, hyvä musiikki kuroi kokemuksen yhteen ja jo valmiiksi nostatettu tunnelma sai tämän tuntumaan messuhallissa melkein yhtä hyvältä teokselta kuin ASD:n ja CNCD / Fairlightin esitykset.

Siirtymässä sohvalle Orangen demo kärsi enemmän kuin kaksi edellistä. Kuvista tuli esiin enemmän yksityiskohtia ja hyvin valitut värit pääsivät oikeuksiinsa. Musiikki kärsi äänenpaineen tippumisesta, mutta ei samalla tavalla kuin Number One / Another Onessa. Isoin tekijä sille miksi tämä ei innostanut kotona yhtä paljon oli se, että ”ooh, Orangelta uusi demo” -hype ei enää kotona tuntunut yhtä isolta. Samalla pelienginen käytön aiheuttama myrsky vesilasissa ja sen herättämät ajatukset vaivasivat hieman katselukokemusta. Käteen jäi kokoelma erittäin kauniita kuvia, vähän sanahelinää ja päälle lätkittyä glitchiä.

Kotikatselun jälkeen tämä tipahti selkeäksi kolmoseksi, mutta se ei tarkoita, etteikö Dying Stars olisi jumalaisen kaunis demo ja katsomisen arvoinen. Se vain ei enää tuntunut ihan täysin saman laatuluokan edustajalta kuin ensimmäiselle ja toiselle sijalle yltäneet.

Mitä muuta jäi käteen?

Vaikka komposta nostettiin vain kolme teosta esiin tähän pika-analyysiin, kannattaa koko kompo katsoa kotona. Vähintään näiden lisäksi tulee toistaa Adaptin eXoteriacle, Pyrotechin Rogue keyframes ja mog/TRBL & dq:n kolme.

Demokompon ulkopuolelta suurimman vaikutuksen teki Byterapersin Shattered Minds, joka voitti Oldskool-kompon. Tämä oli paitsi hattutemppu Byteille, jotka ovat vieneet saman sijan nyt kolme kertaa putkeen, myös Mr. Sexin paluu demontekemiseen pitkän tauon jälkeen. Lisäksi demossa esiteltiin uutta engineä. Shattered Mindsin kilpailijat jäivät laadussa niin kauas taakse, että kompon voittaja oli selvä jo heti sen päätyttyä. Vaikka kunnollista haastajaa ei noussutkaan, Byterapersin voitto oli täysin ansaittu.

Kaikki Real Wild -kompon kolme teosta olivat ehdottomasti katsomisen arvoisia. Voittajaksi noussut Utfartin EnO saa Saunoa näytti, että myös järjestelmäkamera taipuu demoalustaksi. Toiselle sijalle ylsi Hacklab.fi:n julkaisema Hacklab LED system, joka toistettiin hacklabilaisten itse tekemällä törkeän hienolla ledinäytöllä. Kolmas Wild oli oikeastaan enemmän Oldskool-kompon kamaa. Satorin ja dA JoRMaSin yhteistyönä syntynyt Rave On oli MS-DOS -demo, mutta vaati aavistuksen Oldskool-kompon rajaa tehokkaamman pc-raudan pyöriäkseen. Näistä oma suosikki oli Hacklabin hieno itse värkätty lediruutu. Sillä muuten sai myös pelata Pico-8-pelejä Hacklabin osastolla.

Ilahduttavasti introja julkaistiin partyilla peräti 34 kappaletta jaettuna kolmeen eri kategoriaan. Näistä useampikin oli mainioita, mutta katso ainakin 64k-introista Adaptin Out of the box ja Macau Exportsin 100%, 4k-introista HBC:n Core Critical ja Prismbeingsin Final Territory, sekä 1k-introista fib3 & tix0:n geelimanipulaatio, Fulcrumin Screen Lit Vertigo ja knl & lshyn Goodbye.

Uudistuneessa ja erittäin suosituksi osoittautuneessa Scene Loungessa järkättiin tänä vuonna osa kompoista. Kuvakompoista Pixel Graphics ja musakompoista Tracked Music järjestettiin päälavan sijasta loungen puolella. Näiden lisäksi loungessa järjestettiin myös erityisesti aloittelijoille tarkoitettu One Effect -kompo, jossa tarkoitus oli tehdä yhdestä efektistä koostuva esitys, sekä Tuplain-kompo, jossa piti yhdistää yhden YouTube-videon kuva toisen YouTube-videon ääniraitaan.

Loungessa järjestettiin myös kompostudiot, useampi erilainen demoshow, seminaareja ja workshoppeja, demoaiheista standuppia, sekä Alkaman dj-setti johon visy tuotti päräyttävät visuaalit. Pisteenä i:n päälle loungessa esitettiin nyt myös ensimmäistä kertaa livenä Thoronin, Solariuksen ja Zogin erinomainen faktoja, maailmanpolitiikkaa ja katsojan esittämiä kysymyksiä yhdistelevä keskusteluohjelma Late Night Snack.

Kaikki yllä mainitut teokset ja muutkin Assyilla julkaistut demot, introt, videot, pelit, kuvat ja biisit sekä paljon muuta sisältöä löydät tuttuun tapaan Assemblyjen arkistoista täältä: https://archive.assembly.org/2018

Teksti: Tapio Berschewsky
Valokuvat: Emmi Halmela, Otto Jahnukainen, Janne Maljanen / Assembly Organizing, Tapio Berschewsky

Skrolli.fi:n muut Assembly Summer 2018 -artikkelit: