Skrollin joulukuusen alta paljastui mobiilin keinotodellisuuden uusin tulokas: Google Daydream View -virtuaalisilmikko ja sille tarkoitettu Google Pixel -älypuhelin. Kyseessä on internet-jätti Googlen ensimmäinen oma älypuhelin sekä ensimmäinen silmikko Androidin uudelle Daydream-virtuaalitodellisuusalustalle.

Yleisellä tasolla Daydream View muistuttaa matkapuhelinvalmistaja Samsungin ja virtuaalitodellisuuspioneeri Oculus VR:n yhteistyönä syntyneitä Gear VR -virtuaalilaseja. Toimiakseen silmikkoon tulee kytkeä yhteensopiva älypuhelin, toisaalta laite ei vaadi johtoja taikka kytkentää tietokoneeseen. Daydream View on yhteensopiva kaikkien Daydream-alustan kanssa yhteensopivien puhelimien kanssa, joita tosin näin alkuun on lähinnä Google Pixel. Gear VR:n tapaan Daydream View toimii myös ohjaimena.

Kuminauhalla keinomaailmaan

Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Kankaaseen verhoiltu Daydream View on orgaanisemman ja kevyemmän tuntuinen päässä (ja huikea hyvän näköinen). Daydream Viewissä ei myöskään ole omaa gyroskooppia, linssien-/etäisyydensäätöä tai mitään muitakaan suoria toimintoja, mikä entisestään lisää silmikon keveyttä. Tosin ylälenkin puuttumisen vuoksi silmikko ei pysy päässä aivan yhtä tukevasti kuin Gear VR.

Puhelinta ei myöskään loksauteta tiukasti silmikkoon erikseen valitsimella valittavaan kohtaan kuten Gear VR:ssä, vaan se kiinnitetään pelkästään kumilenkillä – kuvan keskittämiseksi silmikossa olevat kapasitiiviset levyt kertovat puhelimen kosketusnäytölle mihin kohtaan näyttö asentuu. Tämän vuoksi silmikko on yhteensopiva useiden laitteiden kanssa ja se toimii jopa joidenkin koteloiden kanssa, testissämme Pixelin takaosan peittävä silikonikotelo ei ollut ongelma.

Lopputuloksena Daydream Viewin käyttöönotto on todella helppoa ja nopeaa – kunhan puhelin on asentanut päivitykset Androidille, Daydreamille, Daydream Keyboardille jne. Puhelimen kiinni napsauttaminen pelkällä kumilenkillä todella toimii ja silmikossa oleva NFC-siru käskee puhelimen vaihtamaan virtuaalimoodiin automaattisesti. Vaikka Daydream Viewissä ei ole omaa liikkeentunnistusta, Google Pixel ja Daydream-alustan vaatimukset pitävät huolen erittäin luonnollisesta pään liikkeen seurannasta. Toimii.

Eläköön se pieni ero

Huijasin hiukan, Daydream Viewissä on oma gyroskooppi, kiihtyvyysanturi ja magnetometri – nimittäin pakkaukseen kuuluvassa Daydream View -ohjaimessa. Gear VR:n ohimolle integroidun ohjainlevyn tapaan Daydream View:n ohjaimessa on myös kosketuslevy sekä muutama painike, viisi itse asiassa. Gear VR:n ohjainlevystä poiketen, Daydream View -ohjain on kuitenkin irrallinen ja tarkoitettu pidettäväksi kädessä (sille on säilytyspaikka lasien sisällä). Tämä muuttaakin kokemuksen aivan täydellisesti.

Esimerkiksi Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (Fantastic Beasts and Where to Find Them) -pelissä Daydream View -ohjain muuttuu päähenkilö Newt Scamanderin taikasauvaksi, joka seuraa uskollisesti ohjaimen liikettä. Tällöin myös Gear VR:n tapainen geneerisen peliohjaimen käyttäminen liikkumiseen jää pois – kaikesta voi huolehtia virtuaalitodellisuuteen räätälöidyllä ohjaimella.

Valitettavasti HTC Viven kaltainen liikkumisen seuranta tilassa puuttuu. Daydream View peittää puhelimen kameran, joten tälle iteraatiolle sellaista lisäominaisuutta lienee turha toivoa myöskään päivityksenä. Googlen Project Tangon kypsymistä odotellessa…

Valkoinen viiva keskellä näyttää, mihin Google Pixelin näytön keskikohta on asettunut Daydream Viewissä. Jos keskikohta on kovasti sivussa, kuva rajautuu laidoilta.

Videota suoraan suoneen

Daydream-sovellukset asennetaan suoraan Google Play -kaupasta, joten integraatio on aavistuksen Gear VR:n Oculus Store -kauppaa parempi. Ensimmäinen asentamamme sovellus oli YouTube VR, joka nimensä mukaisesti tuo YouTuben videosisällön virtuaalitodellisuuteen. Sovellus toimii ohjaimen lisäksi puheohjauksella ja Daydreamiin asetettu Pixel tunnisti kotimaisen rallienglannin varsin mallikkaasti. Pimeässä kuplassa leijuva vr-video toimii hyvin.

Daydream View ei ole mikään Google Cardboard 2, se on aidosti pätevä ja päheä virtuaalisilmikko. Ei se silti täydellinen ole: design ei ole tiivis, vaan altis valovuodolle ja keveydestä huolimatta edelleen hieman etupainoinen, joten ylälenkin puute on puute. Google Pixelin 441 ppi:n (1920×1080 5″) näytön verkkorakenne on myös näkyvämpi kuin Gear VR:n kanssa. Pääsimme aikaisemmin Slushissa kokeilemaan myös isompaa Pixel XL:ää (2560×1440 5,5″ 534 ppi), jonka kanssa verkkorakenne on vähäisempi mutta etupainoa enemmän.

Google demosi Daydreamia marraskuussa Slush-tapahtumassa Helsingissä.
Suurimmat haasteet ovat kuitenkin tuttuja muistakin virtuaalilaseista: linssien on oltava juuri eikä melkein kohdallaan, jotta kuva on tarkka – Daydream Viewin puuttuvat säädöt eivät myöskään auta asiaa – ja katselukulma on edelleen rajallinen. Eikä 1920×1080- tai 2560×1440-tarkkuuskaan ole vielä riittävä kadottamaan kanaverkkomaisuutta. Ehkä 4K?

Silti, erinomaisen pään liikkeentunnistuksen ja kättä seuraavan ohjaimen kanssa mobiili-vr on ottanut konkreettisen askeleen eteenpäin. Daydreamia odotellaan Suomeen myyntiin ensi vuonna. Palaamme Daydreamiin ja muuhun virtuaalitodellisuuteen Skrollin sivuilla taas vuonna 2017. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Teksti ja kuvat: Janne Sirén

p.s. Joulunpyhien kunniaksi Skrolli.fi julkaisee Skrolli 2016.2 -numerossa julkaistun virtuaalitodellisuushistorian, jonka osana on testattu Samsung Gear VR. Lue artikkeli.