Artikkeli on alun perin julkaistu Skrollin numerossa 2013.3.

Tähtien Sota on ikoninen osa pop-kulttuuria. Jediritareiden universumista on vuosien varrella siinnyt pitkä ketju tähtienvälisia pelejä. On mahdotonta kuvitella pelien nykymaailmaa ilman Star Wars -universumiin sijoittuvia karkeloita. Niitä löytyy joka makuun – on Legoja, klooneja ja MMO:ta.

Harva tulee ajatelleeksi, että jostain pelistä se tähtien seassa poukkoilukin lähti liikkeelle. Star Wars -pelien ensiversio on Atari 2600:n Empire Strikes Back.

Se tehtiin lautapeleistään tunnetun Parker Brothersin peliosastolla vuonna 1982.

Siellä Atari 2600:n raudalle onnistuttiin siirtämään elokuva, joka oli juuri voittanut Oscarin mahtavista erikoistehoisteistaan.

Parker Brothers

Ensimmäistä Star Wars -peliä ohjelmoimaan valikoitui märkäkorva Rex Bradford. Hän oli siihen saakka puurtanut Parker Brothersin ykköstuotteen, Monopolin, elektronisen version kimpussa. Empire Strikes Back oli sekä Rexin että koko Parker Brothersin ensimmäinen konsolipeli.

Rex muistelee työpaikkaansa lämmöllä. ”Elektroniikkaporukalla oli hallussaan kokonainen kerros pääkonttorista”, kertoo pelivelho. ”Se oli perinteinen jenkkifirma hienoine pukuineen. Me olimme joukon kummajaisia. Aina kun emoyhtiön pomot tulivat vierailulle, meidän piti siivota pöydät kiiltäviksi ja vetäistä päälle valkoiset labratakit!”

Atari 2600:n siirtyminen pelimarkkinoiden valloittajaksi ei ollut aivan yksinkertaista. Atari varjeli markkinoita hallitsevan konsolinsa grafiikkajärjestelmän saloja kuin orava ainoaa käpyään. Säilyttämällä tekniset yksityiskohdat mysteerinä Atari toivoi pitävänsä konsolin pelimarkkinat yksinoikeutenaan.

Yksinvaltius oli kuitenkin alkanut jo rapistua. Activision, jonka perusti neljä Atarilta livahtanutta ykkösrivin pelintekijää, oli ensimmäisenä ulkopuolisena alkanut tuottamaan pelejä Atari 2600:lle pari vuotta aiemmin. Parker Brothers oli heti seuraavana haaskalla.

Lepertelyä konekielellä

Rexin ensimmäinen tehtävä oli opetella konsolin 6507-prosessorin konekieli ja kirjoittaa sille purkuohjelma. Sen avulla tiimi voisi tutkia, mistä Atarin pelit oli tehty, ja ottaa niistä mallia omaa peliä luodessaan.

Jim McGinnis Parker Brothersin pomoportaasta ja ohjelmointitiimin pääjehu Mark Lesser ottivat tehtäväkseen selvittää valokuvien avulla, mitä salaisen grafiikkajärjestelmän helmojen alta löytyi. Nuo valokuvat ovatkin osa bittihistorian komediakultaa.

”Parker pestasi läheisen firman viilaamaan kerroksia grafiikkapiirin päältä ja valokuvaamaan niitä, jotta Mark ja Jim pystyisivät tutkimaan kuvia ja takaisinmallintamaan grafiikkapiirin niiden avulla. Ensimmäiset valokuvat olivat todella suttuisia, ja firma epäili, että läheisen tien rekkaliikenteen aiheuttama tärinä heilutti kameraa.”

Firma pähkäili ongelmaan ratkaisua ja päätyi lopulta rakentamaan erillisen elohopea-astian, jolla tasapainottaa kameraa. Tämä ei kuitenkaan tuonut parannusta: supertarkat kuvat olivat yhä suttuisia.

”Lopulta joku huomasi, että kameran linssin eteen oli jäänyt pala suojateippiä”, Rex nauraa.

Rex Bradford, SOLMIO-hävittäjä

Star Wars -pelin tekeminen oli Rexille unelmien täyttymys.

”Olin nähnyt Empire Strikes Backin teatterissa tuolloin jo varmaan kymmenen kertaa”, mies muistelee. Hän ryhtyikin pelin tekoon into piukassa.

Toisin kuin Atari, jonka leivissä ohjelmoija sulkeutui yksin luolaansa kuukausiksi ja ilmestyi sieltä lopulta hienhajun ja uuden pelin kera, Parker Brothers oli osa Activisionin aloittamaa uutta aaltoa. Sen myötä peleistä vastasivat pienet tiimit.

Ensimmäistä Star Warsia suunnittelemaan ryhtyi Sam Kjellman ja ohjelmoinnista vastasi Rex. Myös Mark Lesser liittyi porukkaan. Mark oli jo lunastanut paikkansa pelialan historiassa, sillä mies oli tehnyt Mattel Auto Racen, kaikkien aikojen ensimmäisen kannettavan elektroniikkapelin. Oli itse asiassa Markin ansiota, että koko Star Wars -peliä oli ylipäätään ryhdytty tekemään.

Tarina kertoo, että eräänä hämyisenä iltana Parker Brothersin toimistolla Mark oli muiden puuhiensa lomassa taikonut toimiston Atari 2600:n ruudulle Darth Vaderin näköiskuvan. Parker Brothersin markkinointipomo Bill Bracy sattui huomaamaan sen ja vaikuttui näkemästään. Upeasta näköiskuvasta löytyivät sekä värit että varjostukset, minkä piti olla Atari 2600:lla lähes mahdotonta. Tässä konsolissa on potentiaalia, päätteli Bill, ja tiedusteli Markilta miten kuvan saisi siirrettyä peliin.

Ei mitenkään, vastasi Mark. Kuva vei koko sen kahden kilotavun tallennustilan, joka Atari 2600:n pelikasetilta löytyi.

Pelin aihe, elokuvasta tuttu Hothin taistelu, oli valittu jo ennen Rexin liittymistä projektiin. Valinta osui nappiin. Pelaaja ohjaa pientä lumikiitäjää massiivisten kävelijöiden vyöryessä Imperiumin mahdin lailla kohti Kapinaliiton Echo-tukikohtaa. Elokuvalle uskollisesti hyökkäystä ei ole edes mahdollista pysäyttää.

Pelillä ei ole päätöstä. Ei lopputaistelua Darth Vaderia vastaan, jonka yhteydessä voisi pistää riidan ja käden poikki. Ilotikun vatkaajan kohtalona on käydä väsyttävän rankkaa viivytystaistelua, jonka mahdollinen voitto lasketaan vain pisteillä.

Teknistä iloittelua

Rex kierteli vähätehoisen konsolin rajoja ovelasti. Hän käsitteli ruudun eri osa-alueita itsenäisinä osina. Massiivisten kävelijöiden spritet jaettiin kahtia. Niiden runko sijoitettiin ruudun yläosaan ja suurennettiin nelinkertaiseksi. Jalat taas asettuivat ruudun alaosaan ja suurenivat kaksinkertaisiksi. Molempien leveys oli kahdeksan pikseliä, mutta yläosa päätyi isomman suurennoksen vuoksi näyttämään kulmikkaammalta.

Kävelijöiden spriten jakaminen osiin mahdollisti samalla myös niiden erilaisen käsittelyn. Rungosta tehtiin kiinteä. Pelaajan ei auttanut törmätä siihen tai matka tyssäsi. Jalat taas olivat silkkaa ilmaa, joten kiiturilla pystyi luikahtamaan niiden ”välistä” kuin elokuvassa konsanaan. Ohjusten räjäytykset Rex toteutti viekkaasti suurentamalla ohjuksen spriteä osumishetkellä nopeasti kahdeksankertaiseksi ja heiluttamalla sijaintipaikkaa.

Aina välillä kävelijöiden eteen tai taakse ilmestyi pelaajaa seireenin lailla houkutteleva vilkkuva pikseli, johon osumalla kävelijän sai kumoon yhdellä laukauksella. Normaali tykitys rasitti rannetta 48 osuman verran. Jos onnistui väistelemään kävelijöiden tykkien ohjuksia kahden minuutin ajan, luritteli konsoli Star Wars -teeman ja pelaajan kiitäjä oli Voiman valtaamana hetken aikaa vahingoittumaton.

Lisäykset toivat peliin taktisen elementin. Pelaaja pystyi sarjatulittamaan kävelijät ketoon ensimmäisestä viimeiseen tai hidastamaan niistä ensimmäistä. Tämä taktiikka sai koko jonon matelemaan kuin maatuskat kaupan kassalla ja soi pelaajalle mahdollisuuden snaipata ärtyneet kävelijät rauhassa yksi kerrallaan.

Peli esitteli ensimmäisenä parallaksiskrollauksen kotikonsoleille. Siinä kuvan tausta liikkuu hieman etualaa hitaammin, ja antaa toiminnalle kolmiulotteisen vaikutelman.

”Se oli itseasiassa aika helppoa toteuttaa”, toteaa Rex osallisuudestaan yhteen videopelien merkittävimmistä kehitysaskeleista. Parallaksiskrollaus esiintyi ensimmäisen kerran videopelissä pelihallien Moon Patrolissa vuonna 1982, samana vuonna kuin Empire Strikes Back oli valmis kotiyleisön ihmeteltäväksi.  Myöhempiin konsoleihin kyky parallaksiskrollaukseen rakennettiin suoraan rautaan.

Tähtipölyn tiivistämistä

Empire Strikes Back valtasi etusivun Parker Brothersin ensimmäisestä videopelilehtisestä. Se jätti varjoonsa jopa varmaksi menestyjäksi povatun Froggerin, jonka Atari-käännökseen oli ostettu oikeudet Konamilta. Parker Brothersin markkinamiehet intoutuivat vaatimaan peliin uusia ominaisuuksia, kuten kävelijöiden köysitystä ja räjähdysanimaatioita. Rex paljastaa luistaneensa niiden toteuttamisesta konsolin kyvyttömyyteen vedoten.

Tiimi pakersi pelin parissa yli viisi kuukautta.

”Ohjelmointi 2600:lle oli todella hauskaa, mutta muistutti paljon enemmän sudokun täyttämistä kuin varsinaista ohjelmointia”, Rex sanoo.

Konsolin graafisia rekistereitä piti muokata reaaliajassa samaan tahtiin kuin television kuvaputken elektronisuihku piirsi kuvaa alhaalta ylös.  6507-prosessorin käskykanta on kiinteän pituinen käskyjaksojensa osalta, joten kikkana oli keksiä, kuinka uudelleenohjelmoida ruutua rivi kerrallaan, lukea joystickin liikkeet ja suorittaa kaikki muut laskut ruutupäivitysten välissä.

Se sekunnin murto-osa, jonka television elektronisuihkulla kesti siirtyä alhaalta ylös ja aloittaa uuden kuvan piirtäminen, tunnettiin siunattuna hetkenä nimeltä vertical blanking period. Siihen pieneen hetkeen Rex siis änki kaiken muun paitsi grafiikat. Niin musiikit, ohjausliikkeet kuin pelimekaniikankin.

”Se oli todella hullunkurista!”, Rex nauraa.

Ohjelmointitiimin Ed Temple päätyi tekemään jokaisesta käskystä oman magneettinsa ja asetteli niitä isolle taululle erilaisiin järjestyksiin. Rexin tarinat paljastavat, että mikään osa peliä ei vielä tuohon aikaan ollut itsestäänselvyys. ”Muistan, että yhdessä vaiheessa peli alkoi tuntua varsin hauskalta, mutta muiden mielestä siitä yhä puuttui jotain”, Rex kertoo.

”Siispä eräänä päivänä pistin siihen asti mykkään peliin muutaman äänitehosteen ja vastaus oli: ”Mitä ihmettä sinä teit?! Peli on nyt mahtava!””

Klassikon kopiomallit

Empire Strikes Back päätyi lopulta muistuttamaan markkinat kaksi vuotta aiemmin vallannutta kolikkopeli Defenderiä. ”En kopioinut sitä tietoisesti”, Rex selvittää, vaikka myöntää olleensa pelistä tietoinen.

Defender oli Williams Electronicsin massiivinen menestys, ja sitä myytiin yli 55 000 pelikabinettia. Pelaaja rullaa aluksellaan sivusuunnassa ampuen kaikkea mahdollista. Kuulostaako tutulta? Ehkä Rexin tiimi ei suoraan kopioinut peliä, mutta paljon samaa niissä on. Annettakoon se kuitenkin anteeksi, sillä vastaavaa kaavaa noudatti aika moni muukin menestyspeli.

”Taistelu kävelijöitä vastaan oli luonnollinen valinta, ja sivuttain vieriminen oli väistämätöntä”, Rex selventää. ”Pelin kamera ja lumikiitäjän fysiikka rakentuivat perusversion jälkeen hiljalleen peliä muokaten ja säätäen, kunnes kaikki palat tuntuivat olevan oikeilla paikoillaan.”

Rex puuhaa yhä pelien parissa ja ylläpitää historiallisia salamurhia käsittelevää sivustoa nimeltään History Matters. Hän muistelee ensimmäistä peliään erityisellä lämmöllä.

Star Wars – Empire Strikes Back

Julkaisija: Parker Brothers

Kehittäjä: Rex Bradford ja Sam Kjellman

Julkaisuvuosi: 1982

Genre: Sivuttain vierivä ammuskelu

Teksti: Juho Pietarinen
Kuvat: Juho Pietarinen, Toni Kuokkanen