Artikkeli on alun perin julkaistu Skrollin numerossa 2013.2.

Chip-musiikilla on perinteisesti viitattu 1980-luvun tietokoneiden ja pelikonsoleiden äänipiireillä tehtyyn musiikkiin sekä demoskenen piirissä syntyneeseen tyyliin, joka jäljittelee sen soundia. Nykyään ”chiptune” tarkoittaa myös 2000-luvun alussa ilmaantunutta suuntausta, joka yhdistelee vanhojen laitteiden ääniä moderniin konemusiikkiin. Haastattelussa modernin chiptune-musiikin kärkinimiin lukeutuva ranskalainen Ultrasyd.

Mistä sait yllykkeen chiptune-musiikin tekoon?

Lapsena minulla oli Amstrad CPC, Game Boy, Sega Game Gear ja Atari Lynx, joista mieltymykseni chip-äänimaailmaan on peräisin. 90-luvulla minulla ei ollut edes nettiyhteyttä, mutta näpertelin Fast Tracker -musiikkiohjelman parissa. 2000-luvulla latasin netistä piraattipelejä koulun atk-luokassa ja löysin cracktrot. Pian eksyin demoskenesivustoille, joiden myötä tartuin taas Fast Trackeriin, ja retropelihararstuksen myötä aloin musisoida myös vanhoilla laitteilla. 8bit collectiven kautta päädyin lopulta chiptune-skeneen.

Olet osallistunut demoskenen musiikkikilpailuihin. Onko tavallista, että chipmusic-skenen edustajilla on yhteyksiä demoskeneen?

Skenejen välillä on yhteyksiä sekä musiikin, koneiden että yleisemmin kulttuurin tasolla. Toki on myös paljon chiptune-artisteja, jotka eivät ole kiinnostuneita demoskenestä. Löysin itse ensin demoskenen ja vasta sitten uuden chip-musiikin. En ole ainoa lajissani, ja uskon, että yhteydet ovat lisääntymässä. Chiptune-skenestä voisi saada uusia ja tuoreita vaikutteita demopuolellekin.

Mistä laitteista nykyajan chiptune-muusikot repivät soundinsa? Game Boy näyttäisi olevan suosituin vehje.

Game Boy on tosiaan hyvin suosittu — jopa niin suosittu, että monille chiptune-musiikin historiaa ja demoskeneä tuntemattomille chiptune on yhtä kuin Game Boy. Se on kaikkien tuntema kyvykäs laite, josta saa myös ilman samplejen käyttöä irti monenlaisia ääniä. Game Boyn voi myös kantaa helposti mukanaan kaikkialle. Tietokoneet ovat vähemmän käytännöllisiä ja niitä hyödynnetään vähemmän. Itse käytän eniten Commodore 64:ää, Amstrad CPC:tä, Atari ST:tä ja Game Boyta, joista lavalla pitäydyn kahdessa jälkimmäisessä.

Chiptune-musiikkiin kuuluvat myös live-keikat. Mitä artisti tekee esiintyessään livenä?

Riippuu artisteista ja käytetyistä ohjelmista. Jotkut eivät miksaile kappaleiden soidessa vaan painavat vain starttia niiden välissä, mutta tuijottavat näyttöä koko setin ajan ikään kuin tekisivät jotain. Nanoloop-ohjelmaa Game Boyssa käyttävät artistit tekevät enemmän, sillä he joutuvat valitsemaan kappaleidensa patternit reaaliajassa. Chiptune-muusikko voi toimia kenen tahansa DJ:n lailla  ja lisätä efektejä musiikin päälle Kaoss Padilla tai vastaavalla laitteella. Lisäksi jotkut käyttävät kannettaviaan livenä, soittaen musiikkia emulaattoreista. Sitten on niitä, jotka vain antavat kappaleiden soida ja menevät yleisön eteen hyppimään ja tanssimaan. Pidän tällaista lähestymistapaa hyvin rehellisenä!

Itse synkronoin laitteet käsin enkä enää yhdistä Game Boyta ja Atari ST:tä midin kautta. Tarkistan, että kaikki on synkassa, lisään efektejä ja säädän äänen taajuksia. New Yorkissa minulla oli midi-koskettimisto, jolla ohjasin yhtä Game Boyta soittaakseni livenä. Luovuin tästä, koska pidän enemmän kevyestä kokoonpanosta enkä ole kovin hyvä soittaja. Voisin myös ohjata Commodore 64:ää tai Game Boyta syntikalla tai kitaralla. Silloin tyylini etääntyisi siitä, mitä kutsutaan electroksi.

Atari ST:llä ja sen YM2149 -äänipiirillä on keskeinen rooli musiikissasi. Millainen on suhteesi Atariin? Siinä olevaa äänipiiriä käytettiin alkuperäisenä General Instrumentsin versiona ties kuinka monessa 80-luvun laitteessa.

Atari ST oli Amigan ja Amstradin tavoin suosittu kotimaassani Ranskassa, mutta ennen vuotta 2009 en ollut koskenutkaan siihen. Ostin tuolloin yhden koneen kokoelmiini ja huomasin sen ääniominaisuuksien olevan samaa ääniipiiriä käyttävää Amstradia laajemmat. YM2149-piirin puhtaaseen soundiin olen mieltynyt enemmän kuin Commodore 64:n kohisevampaan SIDiin. Amigaan verrattuna Atari ST:ssä taas on käytännön etuna tiedonsiirron kätevyys PC:n ja ST:n välillä. Omaan makuuni Atarissa on juuri sopivasti retrotyyliä ja modernimpia ominaisuuksia. Se on vähemmän suosittuna laitteena myös ehkä omaperäisempi valinta.

Osa kappaleistasi on tehty 80-luvun äänipiirejä käyttäen, toisissa taas käytät moderneja musiikkiohjelmia. Millaisia kokemuksia sinulla on harrastelijoiden tekemistä ohjelmista musiikin tekoon vanhoille äänipiireille?

Amatöörimuusikolle amatöörin tekemä ohjelma, näin sen pitääkin olla. Skenepiireissä tracker-ohjelmia tekevät ihmiset vaikuttavat ammattilaisilta, vaikkei heille makseta työstään. Ohjelmiin tulee jatkuvasti päivityksiä, ja jos haluaa niihin uusia ominaisuuksia, riittää että lähettää tekijöille sähköpostia. Joskus voi päästä ohjelmien beta-testaajaksi ja osallistua kehitykseen suoraan. Ohjelmat ovat yleisesti ottaen hyvin toimivia ja muistuttavat toisiaan: jos osaa käyttää Amigan perinteistä Protrackeria, osaa tehdä musiikkia kaikille koneille.

Käytetäänkö chiptune-musiikin tekoon yleensä vanhoja koneita vai PC:n emulaattoreita? Onko oma chiptune-musiikkisi emuloitua vai autenttista?

Varsinaiset chiptunet pitäisi säveltää ja soittaa vanhoilla koneilla. Termiä ”fakebit” käytetään, kun tehdään chiptune-soundia muistuttavaa jälkeä modernein keinoin. Kun teen musiikkia vanhoille äänipiireille, haluan soundin olevan aitoa. Käytän jonkin verran sampleja, mutta Atari ST soittaa nekin. Käytännön syistä säveltäminen tapahtuu usein PC:llä ohjelmilla, jotka on tarkoitettu 80-luvun äänipiireille säveltämiseen. Niissä on vähemmän bugeja ja työn säilyttäminen on kätevämpää. Lopullinen tuotos äänitetään aidosta koneesta, eli ääni on autenttista.

Uudemmat harrastelijoiden suosimat musiikkiohjelmat, kuten Renoise ja Reason, ovat tuoneet tracker-musiikin tekoon lisää efektejä. Ovatko uudet ominaisuudet mukava lisä vai välttämättömyys?

Efektien käytöstä huolimatta chiptune on yksinkertaista ja kuulostaa aina hyvältä, koska sillä ei ole muutakaan mahdollisuutta — käytössä on vain pari aaltomuotoa! Moderneilla tracker-ohjelmilla soundin saa komeaksi ja moniulotteiseksi, mutta asioista tulee monimutkaisempia. Jos ei pidä silmällä taajuuksia, jos soitinäänet eivät soi hyvin yhteen tai niihin tulee päällekkäisyyksiä, voi live-tilanteessa seurauksena olla katastrofi. Modernien keinojen käyttäjillä on myös virtual sound technology -ohjelmat ja yleisessä levityksessä olevat samplet, joten aina ei tiedä mistä musiikin teko pitäisi aloittaa. Perinteisten chiptune-soundien kohdalla homma alkaa aina samasta tutusta piipityksestä. Perinteisille äänipiireille musiikkia tehdessä on helpompi jäädä ”amatööriksi” ja keskittyä vain säveltämiseen. Sen sijaan jokaisen, joka haluaa olla hyvä musiikin tekijä PC:n nykyisillä ohjelmilla, pitää oppia miksaamaan ja jopa masteroimaan – ja siinä riittää pähkäiltävää. Itse teen musiikkia myös PC:n nykyohjelmilla, koska sekin tuntuu kiinnostavalta.

Vanhoja äänipiirejä osataan hyödyntää paljon monipuolisemmin kuin 80-luvulla. Onko Koji Kondon ja Jochen Hippelin kaltaisten 80-luvun chiptune-sankareiden suoritukset jo ylitetty?

Heidän panoksensa on ollut suuri ja ilman heitä emme olisi päässeet nykytilanteeseen. Chiptune-skenessä alkuperäiset musiikkitiedostot ja soitinäänet leviävät helposti, eikä tekijänoikeutta tunneta. Henki on samantyyppinen kuin demoskenessä, missä koneet pyritään viemään äärirajoille grafiikan ja äänten suhteen, ja saadaan aikaan yhä kehittyneempiä tuotoksia. Musiikin suhteen yleisöön uppoaa helpommin materiaali joka noudattelee nykytrendejä, mutta 80-luvun pioneerisäveltäjien työ on lyömätöntä. Teknisellä puolella on menty eteenpäin, mutta vanhojen sävellysten taika säilyy. Nykyään yritetään tehdä asioita yhä hienommin, mutta samalla niistä tulee mielestäni geneerisiä ja vähemmän omaperäisiä.

Ultrasydin chiptune-artistivinkit:

Je Deviens DJ en 3 Jours, Knife City, Bit Shifter, Sylcmyk, Xyce, Chibi-tech, NNNNNNNNNN, Trash80, Henry Homesweet, Men of Mega, Nullsleep, Bryface, Covox, Trey Frey, Jellica, STU, Radlib, Sulumi, Minusbaby, Deadbeatblast, Hally…

Lisätietoja:

http://ultrasyd.free.fr/

Teksti: Jari Sihvola
Kuvat: Chiptography